Dataset extent

Valuma-aluejako 1990

1990-luvun alussa valmistunut aineisto sisältää Suomen päävesistöalueet, valuma-aluejaon sekä purkupisteet. Valuma-alueet on rajattu topografian ja vesistöjen perusteella 1:50 000 mittakaavaisille paperikartoille, joilta alueet on digitoitu FINGIS-ohjelmalla sokkodigitointina. Hierarkkinen valuma-aluejako sisältää enimmillään 3, joista tarkimmassa jakovaiheessa on yhteensä yli 5 600 osa-aluetta. Valuma-aluejaon hierarkisuutta voidaan kuvata käyttämällä aineistoon liittyviä valuma-alueiden reunaviivoja sekä valuma-aluetunnusta.

Päävesistöalueita on 74 kappaletta, niiden pinta-ala on yli 200 km2 ja numerointi alkaa Laatokkaan laskevista vesistöalueista ja kiertää rannikkoalueet myötäpäivään päättyen Vienan mereen laskeviin vesistöihin. Yli 10 000 km2:n kokoisten päävesistöalueiden osajaossa aina kolmanteen jakovaiheeseen asti on käsiteltävä alue jaettu enintään 9 osa-alueeseen, jolloin yhdellä vesistöalueella on enintään 729 osa-aluetta. Kooltaan 1 000-10 000 km2 suuruiset päävesistöalueet on jaettu kahteen jakovaiheeseen, jolloin osa-alueita on vesistöalueella enintään 81 kappaletta. Alle 1 000 km2 suuruiset päävesistöalueet on jaettu enimmillään yhdeksään osa-alueeseen.Aineisto kuuluu SYKEn avoimiin aineistoihin (CC BY 4.0).

Käyttötarkoitus: Valuma-aluejako on tehty pääasiassa hydrologisen seurannan tarkoituksiin. Purkupisteet voivat sijaita sivu-uoman tai järven luusuan lisäksi myös esimerkiksi voimalan tai muun hydrologisen mittauspaikan kohdalla. Valuma-alueiden koko voi vaihdella huomattavasti (n.2 km2- n.3500 km2) johtuen valitusta tunnusjärjestelmästä sekä Suomen luonnonmaantieteellisistä erityispiirteistä (mm. järviset alueet) Vesipolitiikan puitedirektiivin vesienhoidon suunnittelujärjestelmä perustuu valuma-alueajattelulle, mm. direktiivin mukaiset vesienhoitoalueet on muodostettu päävesistöalueista.

Lisätietoja: https://geoportal.ymparisto.fi/meta/julkinen/dokumentit/valuma-aluejako.pdf

2020-luvulla on laadittu ensimmäinen kokonaan digitaalisilla tuotantomenetelmillä toteutettu mallinnukseen perustuva Suomen kattava hierarkkinen valuma-aluejako, joka tulee korvaamaan 1990-luvulla käyttöönotetun valuma-aluejaon. Suomen ympäristökeskuksen (Syke) laatima valtakunnallinen valuma-aluejako koostuu viidestä hierarkiatasosta, jotka kattavat uomien ja järvien valuma-alueiden lisäksi myös merialueet. Tarkimmalla tasolla valuma-aluejaossa on yli 40 000 valuma-aluetta. https://ckan.ymparisto.fi/dataset/valuma-aluejako

Catchment Areas

In the early 1990s completed spatial dataset of Finnish catchment areas includes main river basins, river basins’ delineation and discharge points. The catchment areas were delinated on the basis of topography on 1:50,000 scale paper maps, from which the catchment areas were digitized with the FINGIS program as blind digitization. The hierarchical river basin /delineation has 3 levels. In the most precise level there are over 5,600 sub-areas. The structure of the hierarchy is described using catchment area boundaries together with the river basin codes attached to the features.

The database has 74 main river basins with an area over 200 km². The code numbering starts from the south-eastern river basins flowing to the Lake Ladoga, and continues clockwise along the Baltic coast, ending to the rivers flowing into the Arctic Ocean and the White Sea.

All the river basin hierarchy levels have maximum 9 sub-basins. Besides the main river basins, the boundaries are determined for 177 small coastal basins, smaller than 200 km²; they are not further divided into sub-basins.

This Syke’s dataset can be used according to open data license (CC BY 4.0). INSPIRE compatible dataset has been published.

In the 2020s completed spatial dataset of Finnish catchment areas based on modeling implemented entirely with digital production methods made by the Finnish Environment Institute (Syke) consists of five hierarchical levels, which cover not only the catchment areas of river segments and lakes, but also sea areas. At the most precise level, there are more than 40,000 catchment areas in the river basin system. https://ckan.ymparisto.fi/dataset/valuma-aluejako

Data ja resurssit

Lisätietoja

Kenttä Arvo
Metatietueen ID {44394B13-85D7-4998-BD06-8ADC77C7455C}
Metatiedon pääasiallinen kieli fin
Metatiedosta vastaava organisaatio Suomen ympäristökeskus
Metatiedosta vastaavan organisaation yhteystieto gistuki@syke.fi
Metatiedosta vastaavan organisaation rooli pointOfContact
Metatiedon päivityspäivämäärä 2023-12-12
Koordinaattijärjestelmän EPSG-koodi, ks. https://epsg.io EPSG:3067
Koordinaattijärjestelmän EPSG-koodi, ks. https://epsg.io EPSG:3035
Aineiston/järjestelmän päivämäärä 1991-01-01
Aineiston/järjestelmän päivämäärän tyyppi publication
Aineiston/järjestelmän yksilöivä tunnus
Aineistosta/järjestelmästä vastaava organisaatio Suomen ympäristökeskus
Aineistosta/järjestelmästä vastaavan organisaation yhteystieto gistuki@syke.fi
Aineistosta/järjestelmästä vastaavan organisaation rooli owner
Esimerkkikuva
INSPIRE-teema Hydrography
GEMET-asiasana surface water
GEMET-asiasana catchment area
INSPIRE-tietotuotteen alueellinen kattavuus National
Resurssityyppi Paikkatietoaineisto
Muut asiasanat Hydrografia
Muut asiasanat: sanaston nimi
Muut asiasanat hydrologia
Muut asiasanat: sanaston nimi
Muut asiasanat pintavesi
Muut asiasanat: sanaston nimi
Muut asiasanat valuma-alueet
Muut asiasanat: sanaston nimi
Muut asiasanat Ei-Inspire
Muut asiasanat: sanaston nimi
Muut asiasanat SYKEn kansallisella rajapinnalla
Muut asiasanat: sanaston nimi
Käyttörajoitteet ja lähdemerkintä

Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen http://www.syke.fi/fi-FI/Avoin_tieto/Kayttolupa_ja_vastuut

Lähde: Syke

Saantirajoitteet

no limitations

Aineiston/järjestelmän tyyppi vector
Aineiston mittakaava (nimittäjä) 50000
Aineiston/järjestelmän kieli fin
Aineiston/järjestelmän aiheluokka inlandWaters
Palvelun tyyppi
Ajallisen kattavuuden alku unknown
Ajallisen kattavuuden loppu unknown
Aineiston/tietojärjestelmän historiatiedot

Ensimmäinen koko Suomen kattava vesistöaluerajaus valmistui vuonna 1863 ja julkaistiin Ylitirehtööri valtioneuvos Cl. W. Gyldenin toimesta Keisarillisessa Tie- ja Vesikulkulaitosten Ylihallituksessa nimellä "Suomenmaan joet ja järvet". Vuonna 1936 ilmestyi Hydrografisen toimiston julkaisuna T. V. Olinin teos “Suomen vesistöjen alueet ja järvet”. Teokseen koottiin tiedot kaikista niistä “sadealueista”, joiden pinta-ala Suomen alueella oli vähintään 200 neliökilometriä. Rajaus toteutettiin Suomen yleiskartalle (1: 400 000). Vesistöaluenumerointi toteutettiin vuonna 1968 maataloushallituksen insinööriosastossa. Prosessi saatettiin toisen jakovaiheen osalta päätökseen 1971, jolloin ilmestyi Vesihallituksen julkaisuja -sarjassa tutkimus “Suomen vesistöalueet”.

Peruskartoituksen loppuunsaattaminen (mittakaavassa 1:20 000) vuonna 1978 ja peruskartan pienennösten valmistuminen (mittakaavassa 1:50 000) vuosina 1983 - 1987 mahdollistivat valuma-alueiden entistä tarkemman ja pienempiä osa-alueita käsittävän rajaamisen. Valuma-alueiden rajaus suoritettiin topografian ja vesistöjen perusteella 1:50 000 mittakaavaisille paperikartoille, joilta alueet digitoitiin FINGIS-ohjelmalla sokkodigitointina vesien- ja ympäristön-tutkimuslaitoksen hydrologian toimistossa vuosina 1984-1990. Numeerinen vesistöaluerekisteri valmistui 1991 ja liitettiin osaksi ympäristöhallinnon ympäristötietojärjestelmää samana vuonna. Vesistöalueluettelot nimi-, vesistötunnus-, pinta-ala- ja järvisyystietoineen julkaistiin myös painetussa muodossa Suomen vesistöalueet -teoksena (Matti Ekholm: Suomen vesistöalueet 1993, Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja, Sarja A 126). Julkaisuun liittyvät 1:400 000-mittakaavaiset vesistöalue- ja purkupistekartat painettiin vuosina 1989-1991.